Minä olen...

Oma kuva
Pohjois-Pohjanmaa, Finland
35+ käsitöiden sekakäyttäjä, joka yrittää jakaa aikaansa neljän tyttären, isännän, kodin, maatilan, oman käsityöyrityksen, ohjaamisen, ystävien, kahden kissan ja kahden koiran sekä muiden harrastusten, ja tietenkin niiden käsitöiden kesken, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Jätä kommenttia käynnistäsi, kommentteja on aina mukava lukea. Valokuvien ja tekstien kopiointi kielletty!

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Aikaansaannoksia


Baktus Simpuran lähettämistä sny-syksy-11 marraskuun paketin langoista, eli Dropsin Merinosta, tummemmasta ja vaaleasta harmaasta. Huivista tuli aika napakka, mutta kylmemmillä keleillä sen voi vetää kasvojenkin eteen suojaksi. Kaikki neljä kerää kului viimeistä senttiä myöten.

Tunisialaisella virkkauksella tehdyt lapaset, lankana luonnonvalkoinen seiskaveikka ja vanha seiskaveikka-Polkka, vihreänsävyisenä. Napakat ovat nämäkin, mutta jospa esikoisen tassuihin mahtuvat lämmittämään.


Matonkuteen blogista löysin tämän HelloKitty -lapun ohjeen. Ja kun HelloKitty faneja löytyy talosta useammankin ikäisenä (melkein 3-vuotiaasta varhaiskeski-ikäiseen) niin oli ihan pakko kokeilla virkata tällainen. Ihan täysin en ohjetta ymmärtänyt, mutta riittävän näköisen sain. Koska halusin tämän ensimmäisen itselleni, varmistin sen virkkaamalla tuon reunaosan viheriällä, tyttärille tulee sitten pinkimpiä ja vaaleanpunaisempia versioita. Lankana tässäkin luonnonvalkoinen ja vihreä polkka seiskaveikka (vihreä polkka kului myös viimeistä senttiä myöden tähän, varastolankojen tuhoaminen on alkanut :). Nenu, silmät ja viikset niin ikään seiskaveikkoja. Nyt haluttaisi vielä kokeilla saisiko tästä mallista muokattua pupua mitenkään...


Jokohan ensi kesänä olisi aihetta tämän talovanhuksen kattoremonttiin? Komeat, pisimmillään liki metrin mittaiset jääpuikot roikkuu räystäältä kun lämpö karkaa katon läpi ja sulattaa lumen... Saas nähdä, niin kauan kun olen tässä asunut kattoremontista on puhuttu, mutta niin vaan aina on muut asiat ja työt ajaneet edelle. 

tiistai 14. helmikuuta 2012

Koukuttaa

Lainasin siskoltani tunisialaisen koukun ja hänen tekmänsä lapaset ko. tekniikalla opetellakseni tekniikan itsekin. Sisko oli onnistunut tekemään lapasiensa reunaan kauniin punosmaisen aloituksen, minä yritin ja purin, yritin ja purin, mutten onnistunut saamaan kuin tavallisen ketjusilmukkareunuksen. Kaksi iltaa istuin virkaten ja purkaen, kunnes onnistuin: punos muodostuu niinkin yksinkertaisesti että lanka koukataan koukulle "väärinpäin" eli niin että koukku laitetaan langan päälle ja vedetään silmukasta läpi. Että minä olin onnellinen kun onnistuin (paitsi että kun tänään tarkastelin omaa lapasen aloitusta ja siskon lapasta rinnakkain, kuitenkin se sisko oli tehnyt jotain toisin, kun punos oli toiseen suuntaan kuin omassani. Mutta tämä on tarpeeksi lähellä, en enää yritäkään selvittää miten systeri on onnistunut... :) Alla kuvasarja selvittämään sekavaa selitystäni:








Kuvat otti esikoinen, kiitos!

Ja pitäähän minun kiittää Systeriäkin, kiitos lapasten ja koukun lainasta! Lapaset löydät äidin luota ja koukku palautuu kun saan kuvissakin näkyvät ja ne toiset keskeneräiset valmiiksi :)

Blogihiljaisuus on johtunut sitkeästä flunssasta, kolmisen viikkoa nyt kärsitty erinäisistä vaivoista, viime viikolla oli "oikeakin" sairaslomapäivä, tilkkupiiri jäi pitämättä kun ei ollut ääntä. Perhe kyllä taisi nauttia kun äiteen äänivarannot oli minimissä, pampattamiset jäi muutamaksi päiväksi. Edelleenkään ei ole aivan terve olo, mutta mynthoni poskessa elämä jopa hymyilee :)