Kun on tehnyt itselleen lupauksen, ettei osta itselleen uusia vaatteita ennenkuin paino on pudonnut kahdeksan kiloa, niin on tehtävä itse, jos uusia vaatteita tarvitsee. Työt alkaa huomenna ja mukavia viikonloppureissuja on tiedossa, niin kuka sitä nyt vanhoissa rytkyissä viitsii ihmisten ilmoille ? (Tosin tässä tapauksessa kangas on yhtä vanhaa, kuin emäntä sen sisällä, onko se sittenkin vanha rytky...)
Tänään sitten valmistui tämä:
(Anteeksi pimeät kuvat, piti het saaha tämä esille tänne, yritän myöhemmin viikolla ottaa/otattaa esikoisella valoisammat kuvat ja silittääkin tuon olis näköjään voinu..)
Malli Ottobre woman syksy/talvi 2010 -lehdestä. Kangas keväällä Jyväskylän käsityö/antiikkimessuilta löytämäni Tampellalle Marjatta Metsovaaran suunnittelema Valmu. Tähän hätään en löytänyt kuuklettamalla kankaan tuotantovuotta, mutta epäilen sen olevan 70 -luvulta. Napit anopin perintönä saatuja, simpukankuorista hiotut. (Napit on valenapit, kun en luota ompelukoneeni, enkä itseni napinläpitaitoon, kaarrokkeet kiinnittyvät oikeasti neppareilla.)
Äitiysmekolta näyttää ja tuntuu, vauvoja ei silti ole tulossa. Tämä emäntä vain ei pääse painonhallinnassaan ajatusta pidemmälle. Tunikan koko olisi voinut olla vaikkapa numeroa tai kahta pienempi, silti olisi mahtunut päälle. Mutta mie tykkään tämmösistä hölttänöistä, ei ahista, eikä kiristä.
Seuraavaksi pitää varmaan vaihtaa jo väriä, niin paljon vihreää täällä viime aikoina on esitelty ;)
3 kommenttia:
Kivan mallinen tunika ja kauniista kankaasta! Odotan jo innolla illalla alkavaa kässäpiiriä, mitä ihanaa olet keksinyt, ja muutenkin mukava nähdä taas kesän jälkeen kaikkia piriläisiä! Nähdään illalla! :)
Eihän vihreässä mitään vikaa ole ;)
sny
Voi että on kiva tuo malli ja kangas.
Lähetä kommentti